perjantai 24. heinäkuuta 2015

Huutoja

Huutokaupoissa on kiva käydä. Juuri tuli uutisissa, että nekin ovat katoavaa kansanperinnettä. Kaikki menee nettiin. Kummasti ihmisten fyysiset kanssakäymiset menevät sinne. Eihän kohta osata olla yhdessä kuin netin välityksellä, surullista. Nytkin, kun seuraa ihmisiä, ei aina vain nuoretkaan, kassajonossakin näpytellään kännykkää, ravintolassa, kahvilassa toisten seurassa, ollaan nokka kiinni kännykässä. Minusta se olisi ainakin todella epäkohteliasta, jos seuralaiseni seurustelisi kännykän eikä minun kanssani, silloin harvoin kuin tavataan. No, taidankin olla tässä asiassa varsin vanhanaikainen, vaikka vesimiehen kuuluisi olla varsin edelläkävijä..
Siis huutokauppoja kuitenkin vielä on ja monet huutavat sieltä liikkeisiinsä tai kirppiksille tavaraa halvalla ja sitten tupla hinta päälle. Tein vaan huomion huutajista ja kierrellessäni lähiseudun antiikkiliikkeitä ja kirppiksiä(myyjät itse paikalla). Eikös kirppistenkin idea ole myydä itselleen tarpeetonta tavaraa pois, ei rikastumismielessä vaan tavarat kiertoon. Ihme, kun sitä myyntiä ei ole ajateltu laittaa verolle, kuten pullojen keruustakin saatua huikeaa tuloa?
Joopa joo, taitaa rouvalla olla huono päivä, maanantaina alkaa taas työt:(
Parissa huutokaupassa tuli käydyksi perättäisinä päivinä ja toisessa tajusin olla huutamatta, toisessa en ja matkaan lähtikin "roinaa".
Kaatopaikalle vieminen maksaa, se pitäis tietää...


Räsymattojen huuto 6e:lla oli järkevä ja tarpeellinen huuto, loput olikin jo pöljempää. 10e:lla huusin vekkulin tuoli-silityslaudan, teenkös sillä jotain, juu..


Huusin pari sekametelisoppa roinalaatikkoa, myös 6e:lla.
Laatikoista löytyi mm tupperia, jos jonkin näköistä( niinkuin niitäkään ei jo olis),


ilmankosteusmittari(kasvariin),


kannu(sopii maljakoksi), tarjotin,



juomalasit(positiivista ajattelua; ovat tosi kevyet ja ohutta lasia), lasilautasia(mihin kaapin perälle nekin tungen), teesihti(sitä voi jopa käyttää), reikäkauha,


lasipurkki(se on vino!), kynttilänpidikkeet?


Kehrä-kynttilänjalkoja ym ym.


Hauskaa oli kuitenkin, vaikka jotain menikin suoraan roskiin. Uutena en noita 32e:lla olis saanut, enkä totisesti kirppikseltäkään.
Raumalla on pitsiviikko meneillään. Tuli kierreltyä kaupunkia ristiin rastiin.
Suuhun pantavaksi löytyi luomua.


 
Vielä ehtii pitsiviikon tarjontaa katselemaan ja kansaivälisille markkinoillekin.

  
Puutarha kukkii sateestakin huolimatta. Yöllä tuli taas vettä rankasti, 10mm. Puutarhakierroksen teen monta kertaa päivässä.

Kituva Valamon ruusu

Uusi kellokukkani







Pisamakello

 Varsankello










Pihan pöntöissä pesii tinttien jälkeen kaksi punarinta pariskuntaa, joilla vielä poikaset pesässä.
 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mansikoita



Mansikoita on minun pikkumaasta tullut tänä kesänä niin paljon, että olen saanut muutaman hillonkin tehdyksi. Muina vuosina on saanut juuri ja juuri mansikoita kakun päälle. Sateista on ollut todella hyötyä. Lisää on vieläkin tulossa.
Tein kolmea erilaista hilloa ihan kokeillakseni makuja.


Kaikissa kolmessa ohjeessa on litra mansikoita. Perusjutut, mansikan puhdistamiset, viipaloinnit ja purkitukset ovat myös samat.
Virkkasinpa vielä omasta päästä siut sait pienen mansikan kuvausrekvisiitaksi. 

Basilika-mansikkahillo
½ ruukkua basilikaa
2,5dl hillosokeria

Upota ensin basilikan oksat kiehuvaan veteen ja sitten heti jääkylmään. Näin vihreä väri pysyy niissä. Perkaa mansikat, huuhtele ja viipaloi mansikat. Laita mansikat ja sokeri kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä n 15min ilman kantta. Kuori vaahto pinnalta. Lisää silputut basilikanlehdet seokseen, sekoita varovasti. Purkita hillo kuumiin steriloituihin purkkeihin. Jäähdytä ennen kylmään laittoa.

Laventeli-mansikkahillo

2,5dl hillosokeria

½ rkl laventelinkukkia

Keitä mansikat sokerin kanssa miedolla lämmöllä 15min. Kuori vaahtoa, lisää laventelin kukat joukkoon. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna levätä 15min. Sekoita välillä varovasti. Purkita.

Suklainen mansikkahillo
4 dl muscovadosokeria
100g tummaa suklaata, 70%

Keitä mansikat sokerin kanssa miedolla lämmöllä 20min. Kuori vaahtoa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää karkeasti rouhittu suklaa joukkoon. Sekoita kunnes suklaa sulaa, anna jäähtyä hetki. Purkita.

Maisteltu on ja basilikasta sanottiin: jännä maku, laventeli oli voimakas, ja suklaa "tää on hyväääää!"
Hillossa ei ole säilöntäaineita, joten laitan osan pakkaseen, etteivät mene pahaksi. Vielä syödään tuoreita mansikoita, näitä hilloja herkutellaan syksymmällä ja talvella.

 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Valkoinen pioni

Minulla on ollut monta vuotta kaksi valkoista pionia.


Toinen, jonka pienen kuivettuneen juuren palan ostin Tuurin kyläkaupasta jostain ale korista. Se on ilahduttanut ihanilla kerratuilla kukinnoillaan aikaisempina vuosina, mutta viime talvi oli sille jostain syytä turmioksi. Juuri oli kuivunut ja kuollut. Nyt katselen vain kuvia siitä.




Toinen, jonka olen ostanut Pionien kodista 7 vuotta sitten, kukkii juuri nyt ja tuoksuu ihanalle. Se on nimeltään Krinkled White. Onneksi olen kirjannut kasvini puutarhavihkooni, koska luulin ihan näiden olevan toisinpäin. Sieltä myös luin, että minulla on ollut kaksi vaaleanpunaistakin pionin alkua. Kirjauksen mukaan vain toisessa on ollut nuppu. Ovat siis kuolleet ennen kuin ovat ehtineet kukkiakaan.


Vanha nimetön pionini hiipuu vuosi vuodelta,kukat ovat pienempiä ja määrä vähenee.Kohta kuolee sekin! Pitäiskö se nostaa ylemmäs, maa on jotenkin vajonnut ja pioni sen mukana ko kohdassa? Syksylläkö se pitäis tehdä vai keväällä?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesäkässäilyt tähän mennessä


Puikot ja koukut ovat heiluneet suht tasaiseen tahtiin. Boleron jälkeen olen saanut valmiiksi hihattoman villatakin.


Novitan ohjeella (Novita-lehti kevät-15) tehty Nalle- ja Säde-langasta. Helppo ohje ja nopsaan tuli valmiiksikin, vain napit puuttuvat. Se voikin sitten kestää kauemmin;)
Novitan ohjeella (kevät-15) edelleenkin vanttuut ja nekin Nalle-langasta.


Virkkauksia on tullut viimeksi tehdyksi, pirtsakasta keltaisesta puuvillalangasta, yllätys yllätys, sekin Novitaa, ohjeet ovat kylläkin muualta. Pienet lasinaluset ovat Suurikäsityö-lehdestä,11-12/11, ja iso Diana virkkausmaailmasta, 1/11. Isompi pöytäliina on tarkoitus käyttää pääsiäisenä,





pirtsakoin värein olisi tarkoitus virkata lisää lasinalusia ja tärkätä ne sokeriliuoksella.
Nyt on alla ikuisuusprojekti, jota teen yleensä vain kesällä, virkatut alakapat keittiöön.. Myös on tullut kokeiltua Kiva-lakalla kuvansiirtoa ja olohuoneen yksi seinä sai ruusutapetin, ihan itse sain ne jopa sinne.. Eli joo olen kesälomalla:)

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Vesisateessa Fiskarsissa


Tehtiin kesäretki Fiskarsin antiikkipäiville eilen. Katsoin ennen sääennusteen, eikä pitänyt kauheasti sataa, toisin kävi.


Ulkotila käytiin suht nopsaan läpi hyvässä säässä, ajatuksena, että palataan sinne hallikierroksen jälkeen.


Kun tultiin ulos itse näytteilleasettajien hallista, satoikin jo mukavasti, kuuroja tuli vähän väliä. Sekös pilasi tunnelman, ei enää kiinnostanut hypellä vesirapakoissa ulkoalueella, höh.



Hienoa ruukin aluettakin olisin katsellut ennemmän ja kierrellyt paikkoja.


Ostin mm. yhden pienen Toikan Iglu-sarjan kynttilänjalan. Sen huomasin, että hyvin tietoinen tulee olla ostoksistaan, muuten tulet huijatuski. Eräskin myyjä, ihan maksullisella alueella, kauppasi edullisesti karahvia pikkulaseineen "käsinmaalattuina", ja pah, sen näki tyhmempikin, että painettu kuvio. Kun asiasta mainitsin, menikin myyjä vähinäänin seuraavan uhrin luo.. Tietysti se on bisnestä.


Eräästä putiikista ostin keramiikka kupin, joka sopi niin minun sateenvarjooni. Toisesta matkaan lähtivät nämä saviset kyltit koristamaan puutarhaa pienillä yksityiskohdilla. 








Kiva, kun löytyi suomenkieliset tekstit, toisella puolella oli myös ruotsiksi sama. Tässä voisi olla idea tuleviin keramiikka töihin..
Tänään paistaa aurinkokin:)

 

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Suklaamarenki


Jäätelöä tehdessä käytetään vain keltuiset, jää valkuiset sitten marenkiin. Olen monta kertaa tehnyt marenkia ja nyt muutamaa viime kertaa lukuun ottamatta, myös aika hyvin epäonnistunut niissä. Poikakin kysyi, että onko näitä vaikea tehdä, kun melkein kaksin käsin söi suklaamarenkeja.


Aineet ovat perusmarenkiin kananmunan valkuainen ja sokeri, eli sillä perusteella helppo. Joukkoon lisätään muutama tippa etikkaa tai sitruunamehua, riippuen ohjeista, mutta ilmankin onnistuu. Mutta vatkaus ja kypsennys ovat ilmeisesti se, jossa olen ennen epäonnistunut. Joo-o, vatkataan kovaksi ja kiiltäväksi, sokeri lisätään vähitellen. Nyt olen erään vinkin mukaan vatkannut marengin teräskattilassa vesihauteessa. Vesi ei kiehu vaan höyryää. En tiedä onko mitään taikaa? Sitten olen kypsentänyt kieroilmalla kaksi pellistä samalla kertaa vajaa 100-astetta tunnin ja sen jälkeen kiertoilma pois ja antanut olla, kunnes hyvin irtoavat leivinpaperista, eli ovat kuivia ja rapeita, ehkä aavistus keskellä kosteutta, riippuen merengin paksuudesta.


Viiden valkuisen annokseen lisäsin ehkä n 60-70g tummaata suklaata sulatettuna. Osan pursotin, mutta niistä ei tullut kauniita, suklaa sekoittui liiaksi marenkiin sekä minulla oli liian pieni tylla. Mutta lusikkalla "heitetyissä" kasoissa suklaa erottui kauniisti, kun vaan pyöräytti suklaan marenkiin muutaman kerran. Suklaamerengit maistuivat minustakin paremmille kuin ilman suklaata olevat, tietysti. Pitäis tehdä niistä, kermavaahdosta ja mansikoista kakku, oisko hyvää??

Hyvää viikonloppua!