keskiviikko 27. elokuuta 2014

Trukin lavat+nippusiteet=komposti


Kierrätystä, muttei komistusta. Eli mitään esteettistä silmää ei tämä kyhäelmä hivele, mutta eipä ne joskus ennekään ole hivelleet, vaan ajaneet sille kuuluneen asiansa. Siksipä tämä kompostikehikkö on pihan perällä piilossa. Mutta pienen punnerruksen jälkeen se oli valmis. Vanhat trukinlavat parista kohtaa kulmistaa nippusiteillä yhteen ja lehti/puutarhajätekomposti oli pystyssä. Uskon tämän kestävän niin kauan kuin komposti aines valmistuakseen vaatiikin, ellei kauemminkin. Tämä on myös helppo purkaa. Alle laitoin pienisilmäistä kanaverkkoa.







Tänään pienet pääskysen pojat lähtivät pesästä. Lentoharjoituksia vanhempien opstuksella tekivät ahkerasti. Voi sitä viserryksen määrää!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Vähän isommalle tytölle


Kyllä vielä sen isonkin tytön kassin klipsuista teen! Jos vaan löytäisin isomman kukkaronkehyksen, netistä varmaan löytyisi. Nyt koko oli 15cm ja klipsuja 398kpl. Tämä liimattava sekä puristettava kukkaronkehys on haasteellisempi kuin ommeltava, ainakin luulen niin. Toivottavasti liimaukseni ja puristukset ovat riittävät, ettei joku kaunis kerta ole olalla roikkumassa pelkät kehykset.





Näin työkaverillani isommilla ommeltavilla kehyksillä olevan isomman kassin. Siinnä oli ommeltu ompelulangalla kehys kiinni ja se olikin reunoistaan purkaantunut aika pian käytön alussa, eli paremmalla langalla pitäisi ommella.
Tekniikkana minulla oli sama kuin pikkutytön pussukassakin, joka siis klipsukirjasta otettu. Muuten kokeilemalla sain kehyksiin sopivaa virkkausta. Samoin vuoripussi on noin kokoa. Kaavat otin valmiin pussukan mukaan ja hieman lisää saumavaroiksi ja pussin pyöreys huomioiden. Vähän siitä taisi tulla liian iso, muttei sitä huomaa päällepäin. Lankana klipsivirkkaukseen käytin Dropsin Safrania, mukava lanka virkata ja tuntuu pehmeälle, mutta vahvalle.
Kehyksessä ei ollut valmiina ketjua, joten sen hankin erikseen.

 

perjantai 22. elokuuta 2014

Perus suolainenpiirakka

Ensimmäinen kanttarellipiirakka tehty ja syöty tänä vuonna, en halua mainita, että tänä s..nä. Tein sen ihan tavallisen suolaisen piiraan ohjeella, jota käytän moniin muihinkin, vain täyte muuttuu ja mausteet.



Puhdista sienet ja paloittele, samoin sipuli paloiksi ja paista voissa, lisää halutessasi pipuria ja suolaa. Huom! juustossa suolaa ja pohjassa hiukan.

Pohja:
100g margariinia/voita
2dl vehnäjauhoja
1/4tl suolaa
3rkl vettä

Kuorrutus/täyte:
2(-3)kananmunaa
2(-3)dl juustoraastetta
1(-2)dl maitoa

Nypi rasva jauhosuola seokseen ja lisää lopuksi vesi, vaivaa sekaisin. Taputtele taikina vuuan pohjalle reunoja myöden. Lisää haluamasi täyte, tässä kanttarellisipuliseos ja päälle muna-juusto-maitoseos. Sekoita maidon joukkoon munat, niin että munien rakenne menee hyvin rikki. Lisää juustoraaste sekaan. Kaada seos täytteen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes pinta kauniin ruskea.
Sulkeissa vähän isompaan piirakkavuokaan sopiva päällinen, riippuu myös muun täytteen määrästä.

torstai 21. elokuuta 2014

Ompelukone hurisi

Kun nyt meikäläisen suhde tonne yläkertaan ei ole parhaalla mahdollisella tavalla viissiinkään, jos miettii millaisissa ilmoissa olen lomaani viettänyt(viikon loma nyt ja alkukesän talvikeleillä pidempi jakso..),aloin sitten ompelemaan. Yläkerrassa onneksi ei nyt ollut tukahduttavan kuumaa enää, jotain hyvääkin, joten siellä oli hyvä kässäillä. Innostuin suorastaan, kun en paljoa uudella koneellani, joka iloisesti toimii, ole ommellut. Tein tilauksesta yhden karkkipaperipussukan. Niiden teko kyllä maistuu jo niin puulle, että ei mitään määrää. Vielä yksi pitäisi saada tehdyksi, sen jälkeen en enää yhtään tilausta ota vastaan.



Tarpeeseen tein uuden neulatyynyn, kun kissa tykkää liian paljon edellisestä ja neuloja on pisin poikin lattioita. Tämä kukka ompelus olikin helppo. Lautanen malliksi ja ommellaan reunat, vanua sisään ja aukon ompeli käsin kiinni, helmilangalla tein terälehtien reunat ja lopuksi ompelin napit, jotka keksin tyttären vanhoista sormikkoista, juuri oikean väriset.





Sitten suunnittelin sydänkoristeen. Ei tietystikään mistään sadoista käsityölehdistä löytynyt valmista mallia, pakko se oli itse piirtää. Lehtien plaraamisesssa menee todella helposti tunteja..Martta-yhdistys pitää marraskuussa myyjäiset,joten täytyy sinnekin jotain kehitellä. Miehen vanha flanelipaita sai uuden tehtävän. Nappi kirpikseltä, ja kun oikein kätköjään kaiveli, löytyi pitsinauhaakin.





Kävin vielä illalla vesisateessa puutarhavierailullakin. Harmikseni satoi sen verran, etten uskaltanut järkkäriäni laukusta pois ottaa. Siellä oli mm japanilaistyylistä puutarhaa, paljon erilaisia suuria kuunlilja-alueita.
Meidän varaston räystään alle tekivät pääskyset parikin pesää ja ulkorakennuksen seinään myös yhden, joka ei siinä lopulta pysynytkään. Oikea yhdyskunta ilmestyi meidän pihapiiriin. Mies ajatteli, että ovat tämän kevään poikasia, jotka harjoittelevat pesäntekoa, mitä vielä, yhteen pesään munittiin ja nyt on hirmiunen kiire ruokinnalla. Mahtavatko ollenkaan keritä muutto kuntoon, niin ovat pieniä vielä??


Muutama kuva tietysti myös puutarhasta












Taittopavut ovat hyvästi antaneet satoa. Näitä laitan ensi vuonnakin.

tiistai 19. elokuuta 2014

Vauvat ja 1-vuotiaat..


.pistokkaat. Laitoin tänä vuonna pistokkaita syysleimukukkasesta(en yhtään tiedä minkä värisiä, valkoisia varmaan, kun sitä minulla eniten on..), marjatuomipihlajasta, pensasmustikasta, viliviinistä ja hanhikista. Pensasmustikka ei lähtenyt alkuun, tai ainakin heitin sen pois,samoin hanhikin kävi, ensi vuonna taas uusiksi..Viimeviikolla koulin ne omiin ruukkuihinsa ja ne saavat kasvaa niihin kunnes pääsevät talvehtimaan maahan myöhemmin syksyllä. Leimukukka on helppo lisättävä. Saskatoonissakin silmu näyttäisi olevan, saas nähdä miten keväällä sen kanssa käy. 1-vuotiaat herukat ja ruusuangervot voivat hyvin, joten varmoja kasvatteja nekin. Katkoinkin angervoja, jotta haaroittuisi. Kasvavat aika hontelomaisesti.Yhdestä herukasta yritän tehdä rungollisen puskan, jos vaan pysyy hengissä ja kärsivällisyteeni riittää.











Tänään olin Biolanin tehtään myymälässä, koska siellä oli alennusmyynti. Mm sitä ei niin kehuttua mustaa multaa  1,25e/45l säkki ja syyslannoitetta lähti 15e hintaan matkaan, jonka myös nyt sadekelillä heittelin puutarhan eri kasveille. Istukassipulit olen jo nostanut ylös maasta, muutkin sipulit saa nostaa, kunhan sade vähän taukoaa. Marjat on mehuina ja kokonaisina sekä hilloina pakkasessa. Karhunvatukan satoa alkaa tulla nyt, marja silloin toinen tällöin. Tomaatteja tulee kirsikkatomaatiin, jonka tosiaan jouduin keväällä hankkimaan uuden, kun ei raasu kestänyt räntäsateista ja muutaman asteen lämpöä.





Sen sijan Roman oliivitomaatti, kesti senkin ja nyt vaan odottelen, että sato punastuisi. Se paleltui melkein kokonaan, mutta jäi kuitenkin henkiin. Siis ko. tomaatti, yhden kesän kokemuksella, todellakin sopii avomaalle, eikä ole turhan tarkka kylmille alku kesille. Satoa ei mitään kilokaupalla tule, mutta minun tapauksessani olen tyytyväinen, että olen saanut ne hengissä pysymään ylleensä sadon tuottoon asti. Ja voi että, mietn ihanalle nuo kirsikkatomaatit maistuvatkaan!

maanantai 18. elokuuta 2014

Mää-ääkin olen täällä


 
Eilen oli taas Pop-Up-ravintolapäivä. Huonosti toimivasta nettisivulta yritin löytää lähialueiden päivän ravintoloita. No eipä ollut mitään, vaikka puskaradion ja paikallislehden mukaan niitä lähimain olisi. Luotin paikallislehtiin, joten poikkesin




Ali-Unkin tilalla syömässä makeita ja suolaisia plättejä ja lässyttämässä perjantaina syntyneelle Ahvenanmaanlampaan kartisalle. Aamullakin oli pari pientä syntynyt, niitä en nähnyt. 







Kukkokin pyöri jaloissa, pelästyin jo, että pyörtyi kuvaamisistani, mutta ei sentään.



Moikkasin myös kehruuopettajaani, joka oli antamassa kehruunäytöstä mää-kuoron säestämänä.



Tilalla on myynnissä tietysti villaa, villalankoja, villaisia käsitöitä ja vuotaa, sekä lihaa tilauksesta. Oli myös omenoita, härkäpapuja, hunajaa, perunaa, karviaisia. Ilmakin suosi, ihana päivä syödä ulkona!



Mukava paikka, poikkesin täällä talvellakin ennen joulua ja ostin villalankaa lahjaksikin.


maanantai 11. elokuuta 2014

Viinietikkaista raparperia


Jopa viikko vierähti nopsaan, kuumaa on ollut, tänään helpotti, hyvä niin, kun koulut alkoivat täällä.
Vielä löytyi käyttökelpoisia raparperin varsia. Vaakani oli jotenkin huonosti pöydällä ja ihmettelin, että miten ihmeen paljon 600g tarvitaan raparperinpaloja! No joo, tästä tulikin itselleni tupla-annos..Onneksi etikkaiset säilyvät yleensä hyvin.



600g raparperia
2 sipulia
100g kuivattuja viikunoita
2tl raastettua inkivääriä
1tl neilikkaa
1tl chilikastiketta
1tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
1dl valkoviinietikkaa
2dl ruokosokeria
1tl suolaa
1tl mustapippurirouhetta

Huuhdo ja silppua raparperit. Silppua sipulit ja viikunat. Laita kaikki aineet kattilaan ja keitä hiljalleen n 40min. 
Soseuta seos ja kaada puhtaisiin, kuumiin purkkeihin. Tarjoa liharuokien kanssa. 
Säilykkeen väri ei ole kovin houkutteleva, mutta ei sitä yksinään syödä kuulukkaan. Grilliruuan kanssa sopi, kuten lähialueen panimon tumma olutkin, joka oli tämän kesän ns. maistiaisjuomia.


Ja tietysti päivitystä puutarhassa






















Sudenkorentoja lentelee taas todella paljon. Kaikkien lennot ei onnellisesti lopu.

 

maanantai 4. elokuuta 2014

Elokuun 30 asteiset helteet


Nyt ei ole pahan kohtuutta! Kun lähdin töistä auton mittari näytti matkalla 33 astetta ja kotona pojan huoneen mittari 31,8 astetta. Ja huone on varjon puolella lähes koko päivän. Meikäläisellä, kun oli kesäloma sai olla villasukat jalassa, että tarkeni, nyt ei niin paljon vaatetta pois saakaan, että viilenisi! Ja tätä on luvattu jatkuvan vielä, en kyllä jaksa tehdä yhtään mitään, ihan veltostuu. Mutta pakko on jotain tehdä, mm mustaherukat on noukittu ja mehut kuumuudesta huolimatta keitetty. Kun aamulla sentään oli tässä hiukan viileämpi, niin jaksoi. Toiset nukkui, kun minä olin koiran kanssa marjapuskissa.
Autotalissa on inan viileämpää kuin ulkona. Siellä maalasin rottinkituolin, väli paikkoja jäi, kun käytin sutia, mutta jääkööt.



Omenia tulee taas todella paljon

















 Koiralle maistuu karviaiset











Kanatkaan eivät sentään ole saaneet lämpöhalvausta. Kukko kyllä löyhytteli tänään siipiään sen verran useasti, että tais kainalot hiota pahemman kerran.
Jäipä vallan kertomasta, että viime launataina läkähdytin itseni ja varsinkin sisätiloissa tietokonepelien parissa pääasiassa olleen poikani. Oltiin nuorison kanssa Porin kuninkuusraveissa. En oikein päässyt iloiseen tunnelmaan. Väkisin aina joku hevonen tavoillaan, piirteillään,pöllöilyllään toi edesmenneen hevoseni mieliin. Ikävä tuli taas..Mutta tuli koetuksi kunkkarit. Kuvia ei tullut otetuksi, koska en jaksanut järkkäriä mukaani vaivoikseni ottaa.