Onks ihan pakko

sataa joka päivä lunta ja monta kertaa. Tämä ei ole enää yhtään kivaa.

Kaivoin yhden kuolleen aronia puun pois, jotta voisin ottaa talvisäilöstä pois palsamiköynöksen. Köynös on talvehtinut ja pieniä nupun alkuja sentään on saannut aikaiseksi. Maahan oli vielä jäässä!!

Kasvariin tarvitsisi jo saada nämä tomaatin taimet. Ne ovat jo aika hujoppeja. 

Maamantelit eli maakastanjat ovat itäneet melkein 100% ilman liotuksia. Tila yksinkertaisesti alkaa loppua ja kasvit haluaa suurempaan kasvulaatikkoon! 

Kaiken uhallakin koulin samettiruusuja ja laitoin puolet kasvariin useamman harsokerran alle eilen, ainakaan vielä eivät ole paleltuneet. Laitoin myös zinnan, auringonkukan ja kesäkurpitsan siemenet multaan kasvariin. Ei tästä tule tänä keväänä mitään valmista. Millainen kesä mahtaa tullakaan?

Nyt illalla kyllä on aurinkoista, ettei samaksi päiväksi uskoiskaan. Että hyvää vappua vaan, toivottavasti huomen aamulla ei taas ole monta centtiä lunta.

Vihdoinkin lunta

Saatiinpa tännekin vihdoinkin sen verran lunta, että voi jo sanoa, että on lunta ja kovien pakkasten jälkeen vähän lauhempaakin.
Siis aivan ihana ulkoilu ilma!

Ulkoilun jälkeen maistui niin hyvälle mustikka-ruisvispipuuro. Olen ennenkin tehnyt ruispuuroa, mutten ole vispannut sitä. Kannattaa kokeilla, jos et ole sinäkään. Sanovat, että on huippuravintoloiden jälkkäriä..ainakin kotona tehtynä hyvin edullinen jälkkäri, kun on itse poimitut mustikat.

1l vettä
5dl ruisjauhoja
5dl mustikoita
2dl sokeria
½tl suolaa

Kiehauta vesi mustikoiden kanssa(jos pakkasesta marjat). Ota pois leideltä ja lisää muut aineet, sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä kannen alla seuraavaan päivään. Vatkaa vatkaimella kylmä puuro kuohkeaksi. Ilman vatkaustakin maistuu erinomaiselle.

Apela

Moikka pitkästä aikaa!
Nyt saatiin eilen kaikki kanat sisälle omaan Apelaa!

Tuli vähän yllätyksenä, kun kyselin talvihoitopaikkaa ja eivät enää ottaneetkaan vieraita, halusivat vaan omiksi tarjottuja kanoja. Eihän siinä sitten muu auttanut, kun ruikuttaa vanhemmille ja onnistuin. Ei meinaan hoitopaikkaa löytynyt. He innostuivat rakennuspuuhasta ja niin syyskuun puolivälissä alkoi kanakoppiprojekti. Neljän ihmisen voimi sitä sitten paukuteltiin. Kierrätysmateriaalia on paljon. Ulkolaudoitus vielä puuttuu ja listaa ja tietty maali. Laudoitusta voidaan tässä säiden mukaan tehdä.
Oli muuten älyttömän hyvät kelit, kerran satoi.

Mutta ensin pääsivät sisälle uudet kanani. Oikein hyviä nimiä en ole vielä keksinyt, mutta ovat Toffeliina ja Sekuliina.

Ostin Orpingtonin ja sekarotuisen nuorikon. Orpista toivon hautojaa ja sekuli vaan iloksi. Se saattaa munia vihrehtäviä munia, eli siinä olisi tiedon mukaan araucanaa, hy-lineä ja orpingtonia. Minkä varisiä munia tulee orpilta? En huomannu myyjältä kysyä.

Kotimaiset maatiaiseni eivät oikein ulkomaisista välittäneet. Apekin äimisteli uusia nuorikoitaan, että ovatpa merkillisä, kun ovat isompia kuin hän! Tappeleluita ei ainakaan Apelassa ole tullut, kunhan uudet pysyvät poissa ylimmältä orrelta..
Vanha koppakas- Tyyne valloitti heti alimman pesän ja meni nukkumaan sinne. Orrellekin yritti, mutta sen tasapaino oli niin huono, että muksahti saman tien alas ja painui suosiolla pesään:D
Kyllä on huojentavaa, kun kanat ovat omassa pihassa. 
Tänään sain haravoinnin loppuun. Että sen, Apelan ja talvirenkaiden puolesta saa tulla luntakin. 
Tervetuloa uudet lukijat!

Voi harmitus

Näin tuossa alkutalvesta, ennen kuin vielä oli luntakaan, meidän lähimaastossa poukkoilevan jäniksen. Voi söpöläistä! En ole täällä niitä aikaisemmin nähnytkään, ja muutenkin hyvin harvoin. Rusakoita nyt hyppelee pihassa harvase päivä. Jo silloin ajattelin, että kuinkahan pysyy hengissä, kun ei ole luntakaaan antamassa suojaa. Sitten meni pitkä väli, kun taas näin ristiturvan. Huh hengissä on.

Nyt toissa päivänä koiran kanssa lenkillä ollessani korppi lähti metsätien varresta lentoon ja siitäkös koira laittoi vauhtia. Tien vieressä oli verinen, valkoinen mytty. Siinä se jänis oli. Harmitti! Olikohan jäänyt auton alle? tiellä oli verinen kohta. En tiedä. Kirosinpa siinä muutaman hurjastelijankin hyvin syvälle. 

Joku oli jo jossain vaiheessa alkanut sitä syömäänkin. Myöhemmin kun isäntä oli ajanut ohi, ei ollut raatoa edes nähnyt enää.

Jänis on niin harvinainen täällä ja se on paljon suloisempi kuin suuret romuluiset rusakot. Olisin, kasvimaan uhallakin, toivonut sen asustelevan lähialueella.

Harmaata viidakkoa

Eli Sukkakalenterin ohjeella harmaat pitsikuvio sukat 

ja Novitan viidakkoa langasta miesten sukat. Toinen sukka on vielä puolitiessä.

Näidenkin sukkien kuvio otettu sukkakalenterista.

Kurrekin on näkynyt ruokailemassa pitkästä aikaa 

ja punatulkkuja on paljon.

Närhet ovat vaikio ruokailijoita.

Maidoton pannukakku

Kokeilin uteliaisuuttani mantelimaitoa pannukakun teossa. Jauhot sekoittuvat siihen huonommin kuin maitoon mielestäni. Pannukakku ei tahtonut ruskistua kauniiksi. Lämpimänä se maistui anemiselle, kuin olisi pelkkää vettä ja jauhoja puoli raakana.

Päivän jääkaapissa olleena maku oli parantunut ja koostumus kiinteytynyt. Voisin sanoa, että oli jo syötävää. Itse mantelijuoma oli neutraalin makuista, ei voimakas makuista eli juotavaa.
Itse pannukakun tein ohjeella 1litra nestettä, 4 kananmunaa ja 4 dl jauhoja, ripaus suolaa ja sokeria. 

Pikkutikka bongattu.
 

Siemeniä jo riittävästi??

Niin sitä luulis...

Olisko pari pussia ollut sellaisia, joita ei ollut jo ennestään. Ehkä olisi pitänyt tarkistaa ensin vanhat varastot. Mutta, kun sitä aina hullaantuu uusien siemenpussien ilmestyessä kauppoihin.

Jotain erilaista, mitä aikaisemmin ei ole ollut on ainakin kaskinauris. Todennäköisesti vielä jotain uutta kylvettävää löytyy. Vielä ei ole kiire.

Kovin aikaisia en laita, koska keinovaloja en käytä. Päivä on jo selvästi pidentynyt, mutta vielä on liian pimeää yrittää mitään ja aikaa on paljon siihen, että pääsee kasvihuoneeseen kylvöksiä viemään. Odotetaan vaan ihan rauhassa ja jatketaan sukkien kutomista jonkin aikaa, mukavasti nojatuolissa istuen.
Ihanan aurinkoinen ja luminen Runebergin päivä oli tänään. Lumen kolauksesta sai vähän liikuntaakin näin vapaapäivänä.

 Hyvää viikonloppua!

Pihabongaus viikonloppu

Tänä viikonloppuna on pihabongaus. Tiiraillaan pihapiirissä talviruokintapaikkojen lintuja. Vielä ehtii mukaan, BirdLifen sivuilla on opastusta ko. päivään. 
Meillä oli eilen ihan peruslinnut ja juuri sopivasti bongauspäivänä myös ilmestyivät vähän harvinaisemmat pyrstötiaiset.

             

Kaksipuolinen huivi

Kylmän kelin pitäisi vielä jatkua pari päivää ja sitten jo viikon päästä taitaakin olla vesikeli(en tykkää). Vielä tarvitaan lämmintä päälle. Lintubongailua onneksi voi tehdä ihan vaan ikkunasta katselemalla.

Rupesin neulomaan uutta kaulahuivia itselleni uudella tekniikalla. Eli kahdella langalla vuorotellen, oikein nurin. Ja aikaiseksi saan toiselta puolelta vihreää ja toiselta harmaata sileää neulosta.

Tässä saisi tehdyksi kivasti kuvioita, mutta kokeillakseni tätä, tein vaan aina joskus värin vaihdon, jotta huivista ei tule "ontto" vaan neulokset ovat kiinni toisissaan.

Neuloessani vihreän sileällä puolella, tehdään nurin harmaalla, jossa otetaan molemmat langat mukaan nurjaa tehdessä, mutta vain harmaa menee harmaan läpi. Näin vihreä jää neuleen väliin, eikä näy harmaan puolella. Muuta ihmeellistä tässä ei olekaan.
Huivin värit eivät ole ihan sellaisia kuin halusin siis sävyltään, mutta lanka (RED HEART-Soft) on ihanan pehmeää kaulalle ja kasvoille sopiva, ei kutita.

Luonto on taas ollut niin kaunista, että.. Nytkin aurinko paistaa ja on -15 astetta pakkasta, puut ovat ihanasti lumen peitossa. Pakkaseenkin on jo hiukan tottunut, ei tunnu niin kylmälle, vaikka kylmää onkin.

Kiva juttu, käytiin taas koiran kanssa eläinlääkärissä verikorvan takia. Sama korva alkoi pullottaa taas. Sama hoito, kuten aikaisemmillakin kerroilla. Koira on niin intoa piukassa möyriessään lumessa ja korviaan sitten alvariinsa puristelee lumesta.
Hyvää pikkulauanataita!