Jo vain koiran karvoistakin oli jotain hyötyä ja iloa!
Tänä viikonloppuna olin kansalaisopiston värttinällä kehräyskurssilla. Opettajana oli Mia Heikkilä.
Mennessäni eilen aamulla naapuripitäjän koululle, mukanani oli huovutusvillaa (jäänyt huovutuskurssilta joskus muovipussillinen) ja kultaisennoutajan karvoja.
Vasemmalla huovutusvillasta tehty lanka ja oikealla kultsumme
Kultsulankaa, kaksi säikeinen
Värttinällä kehräämäni pätkän kiertäminen kahdelle säikeelle värttinän kanssa
Opettaja piti alustuksen ja näytti, miten lampaanvillaa karstattiin käsin ja koneella ja siitä sitten kehräämään värttinällä tai rukilla langaksi, ja vielä sen jälkeen kiertämistä kaksisäikeiseksi langaksi.(termit ei taida olla sitten ihan virallisia, mitä tässä tulee kirjoitetuksi)
Siinä se rukki odottaa kehräämään
Opelta se kävi näppärästi, toisin minulta
Rukkia pitää myös huoltaa
irrotellaan osiin pyyhitään ja öljytään
vaikka Body Shopin mangoöljyllä;)
Konekarstausta
käsin karstausta
ups kädet oikeinpäin, tai ainakin niin kuin opetettiin
tässä pyöritellään karsattu hatuva pötköksi
Aloitin koirani karvoista värttinäkehräystä. Vau siitä tuli ihanan pehmeää (koiralle haisevaa) lankaa. Opettajalla oli mm samojedistä kudotut kämmekkäät, voi että miten olivat pehmeät ja lämpimät.
Ihan oikessa laidassa valkoiset samojedin kämmekkäät ( paino n 70g) ja nokkosen eri vaikeet oikealta vasemmalta kuivista varsista kankaaksi. Nokkosen työstämisen kurssille taidan myös haluta
Lampaan villaa keritsemisen ja kehräämisen jälkeen
Pellavakuitua ja siitä kehrättyä lankaa, tätä en valitettavasti ehtinyt tai toimertunut tekemään...Paperilla tapa, jolla lanka keritään sormien ympärille värttinästä kiertämistä varten kaksi säikeiseksi langaksi
Espanjanvesikoiran karvaa ja kehräystä, ihanan pehmeää
Tänään karstasin alpakkaa ja kehräsin rukilla siitä lankaa. Olipa vaikeaa ja hidasta.
Ostin 42g alpakan karvaa, 55€/kg
karstasin sen
ja nämä epämääräiset hahtuvat kehräsin rukilla. Vähän sekoitin lampaanvillaa joukkoon jossain kohdin
Ymmärrän varsin hyvin, miksi ennen muinoin ei ollut kuin ehkä yksi villapaita ja sitä parsittiin niin kauan kuin mahdolllista..vaikka rukiilla kehrääjät olivatkin äärettömän paljon taitavampia ja nopeampia kuin minä.
Hauskaa puuhaa, varmasti tulen ensi viikonloppuna ostamaan Tampereen kädentaitomessuilta värttinän. Se olisi kyllä helppo tehdä itsekin. Puinen tikku ja pyöreä "lautanen", jossa reikä, koukku tikun toiseen päähän.
Viikonlopun aikaan saannoksia:
Lampaanvillavyyhtipanta, vaiko rastaa;)
Koiran karvoja+villaa
Alarivissä minun keräni paremmuus järjestyksessä(vas ja viimeksi tehty ensin) huovutusvillakerä, alpakkakerä, huovutusvillakerä ja kultsukerä. Alpakkakerän paino oli 35g, eli hävikkiä tulee jonkin verran, vaikka minulla oli lisäksi pari grammaa lammastakin