Apela

Moikka pitkästä aikaa!
Nyt saatiin eilen kaikki kanat sisälle omaan Apelaa!

Tuli vähän yllätyksenä, kun kyselin talvihoitopaikkaa ja eivät enää ottaneetkaan vieraita, halusivat vaan omiksi tarjottuja kanoja. Eihän siinä sitten muu auttanut, kun ruikuttaa vanhemmille ja onnistuin. Ei meinaan hoitopaikkaa löytynyt. He innostuivat rakennuspuuhasta ja niin syyskuun puolivälissä alkoi kanakoppiprojekti. Neljän ihmisen voimi sitä sitten paukuteltiin. Kierrätysmateriaalia on paljon. Ulkolaudoitus vielä puuttuu ja listaa ja tietty maali. Laudoitusta voidaan tässä säiden mukaan tehdä.
Oli muuten älyttömän hyvät kelit, kerran satoi.

Mutta ensin pääsivät sisälle uudet kanani. Oikein hyviä nimiä en ole vielä keksinyt, mutta ovat Toffeliina ja Sekuliina.

Ostin Orpingtonin ja sekarotuisen nuorikon. Orpista toivon hautojaa ja sekuli vaan iloksi. Se saattaa munia vihrehtäviä munia, eli siinä olisi tiedon mukaan araucanaa, hy-lineä ja orpingtonia. Minkä varisiä munia tulee orpilta? En huomannu myyjältä kysyä.

Kotimaiset maatiaiseni eivät oikein ulkomaisista välittäneet. Apekin äimisteli uusia nuorikoitaan, että ovatpa merkillisä, kun ovat isompia kuin hän! Tappeleluita ei ainakaan Apelassa ole tullut, kunhan uudet pysyvät poissa ylimmältä orrelta..
Vanha koppakas- Tyyne valloitti heti alimman pesän ja meni nukkumaan sinne. Orrellekin yritti, mutta sen tasapaino oli niin huono, että muksahti saman tien alas ja painui suosiolla pesään:D
Kyllä on huojentavaa, kun kanat ovat omassa pihassa. 
Tänään sain haravoinnin loppuun. Että sen, Apelan ja talvirenkaiden puolesta saa tulla luntakin. 
Tervetuloa uudet lukijat!