Omavaraisuus

Aivan ihanaa keräillä ruokaa puutarhasta ja munat vielä kanoilta. Vähän suolaa ja pippuria matkaan, saa näistä kunnon aterian jälkkäreineen.
Valkeakuulaiden aika on nyt, eli hilloa, piirakkaa, kuivausta, uuniin,  syötiä..unissakin omenoita:)

 
Misu mukana sadonkorjuulla.

Misu oli toisella rokotuksella maanantaina. Koiralla oli toisessakin korvassa verikorva tässä runsas 11 vk sitten, jolloin kävimme eläinlääkärissä tyhjennyksellä ja kortisonipiikillä. Silloinen lääkäri sanoi, että turhaa tyhjennellä, että se kyllä aikojen myötä sulaa pois itsestään. No, aikaa todellakin otti eli nyt alkaa rypistyä ja on paljon ryppyisempi ja paksumpi kuin toinen kolmasti tyhjennetty korvalehti.

Kaksipuolinen huivi

Kylmän kelin pitäisi vielä jatkua pari päivää ja sitten jo viikon päästä taitaakin olla vesikeli(en tykkää). Vielä tarvitaan lämmintä päälle. Lintubongailua onneksi voi tehdä ihan vaan ikkunasta katselemalla.

Rupesin neulomaan uutta kaulahuivia itselleni uudella tekniikalla. Eli kahdella langalla vuorotellen, oikein nurin. Ja aikaiseksi saan toiselta puolelta vihreää ja toiselta harmaata sileää neulosta.

Tässä saisi tehdyksi kivasti kuvioita, mutta kokeillakseni tätä, tein vaan aina joskus värin vaihdon, jotta huivista ei tule "ontto" vaan neulokset ovat kiinni toisissaan.

Neuloessani vihreän sileällä puolella, tehdään nurin harmaalla, jossa otetaan molemmat langat mukaan nurjaa tehdessä, mutta vain harmaa menee harmaan läpi. Näin vihreä jää neuleen väliin, eikä näy harmaan puolella. Muuta ihmeellistä tässä ei olekaan.
Huivin värit eivät ole ihan sellaisia kuin halusin siis sävyltään, mutta lanka (RED HEART-Soft) on ihanan pehmeää kaulalle ja kasvoille sopiva, ei kutita.

Luonto on taas ollut niin kaunista, että.. Nytkin aurinko paistaa ja on -15 astetta pakkasta, puut ovat ihanasti lumen peitossa. Pakkaseenkin on jo hiukan tottunut, ei tunnu niin kylmälle, vaikka kylmää onkin.

Kiva juttu, käytiin taas koiran kanssa eläinlääkärissä verikorvan takia. Sama korva alkoi pullottaa taas. Sama hoito, kuten aikaisemmillakin kerroilla. Koira on niin intoa piukassa möyriessään lumessa ja korviaan sitten alvariinsa puristelee lumesta.
Hyvää pikkulauanataita!

Joulupiparinen maku

Eilen saatiin ensilumi. 

Ja meillä yksi on ehdottomasti ikionnellinen lumesta, ja se on koira. Olen sen ennenkin sanonut, mutta se on vaan joka vuosi niin huomiota herättävän hellyyttävää ja huvittavaa nähdä jonkun nauttivat jostain sydämensä kyllyydestä noin paljon.

Itse myyjäispäivän jälkeen tei glögin seuraksi makupaloja ruisrieskasta. Olivatpa todella jouluisen makuisia. Jos tykkää maistella ruskeiden pipareiden taikinaa, tykkää näistäkin.

Eli tarvikkeet on ruisrieskalevyjä, rasia (180g)tuorejuustoa, 1dl fariinisokeria, 1tl kanelia ja 1tl jauhettua kardemummaa. Aineet sekoitetaan keskenään ja levitetään rieskojen päälle, jotka kääritään rullalle. Rullat leikataan sopivan kokoisiin paloihin.

Tänään ehdin kuvaamaan ihan ulkosalla päiväsaikaan. Lumi tuo ihanasti valoisuutta tähän muuten niin pimeään aikaan.

Ensiviikonloppuna onkin jo pikkujoulu ja runsas kolmisen viikkoa jouluun.

Verikorva

Koputeltiin taas eläinlääkärin ovea, kun koiran korvassa oleva patti ei muutamassa päivässä alkanut laskemaan.

Ensin luultiin, että amppari olisi pistänyt koiran korvalehden turpeaksi. Aristelikin alkuun sitä. Mutta korvalehti ei lainkaan laskenut, vaan oikeastaan turvotus tuli pinkeämmäksi, piti soittaa lääkärille. Niin teki kyllä mieli neulalla punktoida ja helpottaa painetta patista. Olen mailta kotoisin ja monet asiat hoidettiin ja jouduttiin hoitamaan ihan itse kotona, eikä joka vaivan takia lääkäriä hälyytetty, oli sitten kyse ihmisistä tai eläimistä. Niin tekisi mieli itse auttaa ja katsella ennen mihin vaivat kehittyvät. Eli lääkäriin, kun pää on paketissa tyyliin...Onneksi muut meillä pitää huolen, että en lääkäröi kaikkea itse;)

(patista sai huonosti kuvan, pääasiassa vain tunnustelemaalla huomaa)
 
Lueskelin sitten netistä tietysti verikorvasta, kun ei ole sellaista vastaan ennen tullut, vaikka korviaan flatkuttavia koiria on perheessä ollut monen kymmenen vuoden ajalla. 
Korvatulehdus kai monissa voi olla taustalla, meillä ei. Epäilemme, että monta kertaa viikossa uittaminen oli syypää verisuonen katkeamiseen. Aina vedestä ylös noustessa piti ravistella tietysti ylimääräiset vedet pois. Keppiä noutaessa kertoja tuli monta.

Eläinlääkäri punktoi korvan ja laittoi tilalle kortisonia. Patista tuli verensekaista kudosnestettä. Koira sai myös lihakseen kipulääkettä ja antibiootia. Lääkärin mukaan kortisonin pitäisiä kuivattaa vuotoa. Veren pitäisi kyllä alkaa hävitä pikkuhiljaa muutenkin kuten mustelmatkin häviävät, aikaa vaan ottaa. Nyt korvalehti on taas alkanut turvota. Monessa jutussa sanottiinkin, että on jouduttu punkteeraamaan uudestaan. Täytyy nyt katsella vähän aikaa, miten käy ja vaivaako se koiraa.

Kevät töitä

Kevät puuhia on jo jonkin verran tullut tehdyksi. On karsittu mm omenapuita. Niitä onkin karsittu siihen malliin, että tarvitsen tikapuita, että saan niitä hoidetuksi, ovat jo niin korkeita ja alaoksat on sahattu pois jo aikaisemmin.

Klapihommat alkaneet. Vanha puukori kesti runsaat 10 vuotta, saas nähdä kestääkö tämä uusi yhtä kauan. Vanha meni kierrätykseen: kanoille muninta koriksi.
Nyt on ollut niin hienot ilmat, mutta valitettavasti vielä taitaa luntakin tulla eli ns normaalit tämän ajan ilmat.

Hanhia ja joutsenia oli lähi pellolla jokunen päivä sitten ihan hirmuinen määrä ja meteli sen mukainen.

Koira tietysti kaikessa taas mukana. Kukkuluuruu, ihanaa auringon paistetta!

Muutama lintu bongaus. Viime vuonna olin näinä päivinä kirjannut peipposen, vielä ei ole näkynyt.

Laskiaissunnuntai

Suunnittelin jo viikolla, että tänään mentäisiin ulkoilemaan, paistettaisiin makkaraa nuotiolla, laavulla. Lauantaina ostin tykötarpeita kirppiskierroksen jälkeen. Oli makkarat ja sinapit valmiina.

 Kirppikseltä maljakko

Päätin myös leipoa laskiaispullia mukaan otettavaksi. Alamäki alkoi jo kaupassa, mantelimassa oli loppu isossa marketissa, tietysti. En lannistunut, tein sen itse.

  

Toivoin, että lapset tulisivat mukaan "retkelle", heillä oli muita menoja tai "tylsää!!". Koira oli mukana jo leipoushommissa, joten häntä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää mukaan. Lupasin sillekin käristettyä makkaraa. Otin myös pullia, jos vaikka joku muukin olisi paikalla.

Tulipa tavanomainen kiire lähteissä. Juuri kun isäntä sai tulen nuotioon ja kysyi missä on makkarat. Voi lahopää, no jäivät kotiin ja jäipä mukitkin, josta olisin tarjonnut mehua ja kaakaota. Voihan sen nyt arvata, että sain kehuja. Tarjosin isännälle sinappia, sitä en unohtanut, ei nauranut.. Söin pullani ja termarin mukilla saatiin kaakaot ja raitista tai savuista ilmaa riittävästi.. Koira pyöri ympärillä kuin hyrrä, ihmetteli tietysti missä lupaamani makkarat oikein oli. Harmitti ihan vähän vaan.. Joku toinen kerta sitten.

Illalla söin sitten kaakaon kanssa harmitukseen vielä yhet laskiaispullat, niitä kun tuli tehdyksi enemmänkin..

Lasilautanen kirppikseltä
 
Pää taitaa käydä kierroksilla, kun unohtelee yhtä sun toista;) Lomakin on vasta joskus kuukauden päästä.