Suunnittelin jo viikolla, että tänään mentäisiin ulkoilemaan, paistettaisiin makkaraa nuotiolla, laavulla. Lauantaina ostin tykötarpeita kirppiskierroksen jälkeen. Oli makkarat ja sinapit valmiina.
Päätin myös leipoa laskiaispullia mukaan otettavaksi. Alamäki alkoi jo kaupassa, mantelimassa oli loppu isossa marketissa, tietysti. En lannistunut, tein sen itse.
Toivoin, että lapset tulisivat mukaan "retkelle", heillä oli muita menoja tai "tylsää!!". Koira oli mukana jo leipoushommissa, joten häntä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää mukaan. Lupasin sillekin käristettyä makkaraa. Otin myös pullia, jos vaikka joku muukin olisi paikalla.
Tulipa tavanomainen kiire lähteissä. Juuri kun isäntä sai tulen nuotioon ja kysyi missä on makkarat. Voi lahopää, no jäivät kotiin ja jäipä mukitkin, josta olisin tarjonnut mehua ja kaakaota. Voihan sen nyt arvata, että sain kehuja. Tarjosin isännälle sinappia, sitä en unohtanut, ei nauranut.. Söin pullani ja termarin mukilla saatiin kaakaot ja raitista tai savuista ilmaa riittävästi.. Koira pyöri ympärillä kuin hyrrä, ihmetteli tietysti missä lupaamani makkarat oikein oli. Harmitti ihan vähän vaan.. Joku toinen kerta sitten.
Illalla söin sitten kaakaon kanssa harmitukseen vielä yhet laskiaispullat, niitä kun tuli tehdyksi enemmänkin..
Pää taitaa käydä kierroksilla, kun unohtelee yhtä sun toista;) Lomakin on vasta joskus kuukauden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! Ilahdun niistä todella!