Teinpä tässä ensimmäisen punotun kahvipussikassini, sekin meni ystävän tyttärelle, kun pyysi tekemään. Oli varsin järkevä lupaus, kun tosiaan olisin voinut harjoitella kassin tekoa ensin itselleni.. Luulin, että se nyt on helppo homma. Sai siinäkin hieman töitä tehdä, ainakin sillä ohjeella kuin olen joskus jostain lehdistä repäissyt. Jos ja kun seuraavan teen, muokkaan ohjetta hieman, ompelun osalta meinaan. On vähän konekin koetuksella, kun ompelee moninkertaista kahvipussia. Yhden neulan sain poikki..
Viime viikonloppuna olin serkun lasten synttäreillä. Matkan varrella, Humppilassa, poikettiin Humppilan lasin tehtaanmyymälään, heräteostona matkaan tuli Mariskooli 10e:lla.
Lapsille tein mm tyllihameen ja virkkasin kauppaleikkeihin punaisia omenoita. Ne piti kuvata, mutta arvatkaa vaan muistinko. Huomion vei ehkä taas kerran, ei vain hyvännäköinen, vaan hyvänmakuinen kakku.
Tänään sain juhannusmatot pestyksi ja eka kerran kärvennettyä nahkani. Sain myös pelastetuksi talitiaisen poikasen, ainakin tällä kertaa, kissan kynsistä. Voi sitä emon sirkutusta, kun oli hädissään.
Meidän pihassa on kissalla kyllä aika ruhtinaalliset oltavat saalistuksen kannalta, kun moni lintu tässä pesii. Räkätin poikasia myös pömppii siellä täällä.
Lämpimät viikonloput!
Hurmaavia kesäkuvia!
VastaaPoistaJa tuo kahvipakettikassi on oikeasti hyvä ja tukeva!
Kesän lumoa ja lempeitä tuulia täältä Mantelilaaksosta!
Kiitos Susanna:) Sinulla taas on upeita sommittelukuvia!
VastaaPoistaSitä tuo kassi todellakin on!
Siellä aurinkoa taitaa olla enemmän kuin täällä, mutta mukavia ilmoja sinnekin ja kiva, kun piipahdit täällä!
Upea kassi!
VastaaPoistaKiitos Uutar, se nyt on tuollainen peruskahvipussikorikassi, mut jostain on lähdettävä alkuun.
Poista