tiistai 5. heinäkuuta 2016

Misu kisu



Meillä on vuosia sitten ollut pitkäkarvainen kissa, mutta kun muutettiin uuteen paikkaan, se hävisi ensimmäisen ulkoreissunsa aikana. Sen jälkeen ei saatu enää samasta emästä pitkäkarvaisia meille, ja nyt kyseinen emokissa on jo ollut pitkään kissojen taivaassa. 


Nyt tuli tilaisuus saada kahdesta eri pentueestakin pitkäkarvainen pentu. Ensin pähkäiltiin sukupuolta ja sitten sitä, että miten kaikki tottuvat toisiinsa, siis kissat ja koira.
Koiran kanssa ei ole ongelmia ollut. Misu on jo pienestä asti tottunut koiriin ja lapsiinkin, joten on varsin peloton tapaus. Meidän koira taas on tottunut kissoihin, tosin ei noin pieniin, mutta ei ole onneksi tuuppinut ja tumpannut pentua.


Sensijaan meidän vanha kissa ei ole halunnut tuttavuutta tehdä. Ensimmäisellä kerralla oli melkein saanut sydärin, että mikä tuo on, oli ollut häntä paksuna, sihissyt ja murissut ja lopuksi mourunut äänekkäästi. Nytkin muutaman päivän jälkeen katsoo silmät suurina missä se otus on. Kulkee hiipien maata viistäen ja haistellen. Ja lähtee poispäin, kun pentua lähemmäksi tuodaan. Emme ole uskaltaneet pennun antaa olla silloin vapaana. Se on niin utelias ja haluaisi tutustua toiseen kissaan. Koskakohan ne uskaltaa jättää edes vahdittuina vapaana olemaan yhdessä. Misusta on kuitenkin tarkoitus myös tulla ulkokissa, joten se saa tovin kasvaa, että pärjää ulkona ison kissan kanssa. Ei tuosta Söpöstä tiedä vaikka tappaisi pennun, se kun on aika peto. Onko kokemuksia vanhan narttu kissan ja pennun yhteiselosta, tuleeko siitä lopulta ainakin siedettävää??






Nyt ollaankin jo hyvällä alulla heinäkuuta, mihin se kesäkuukin oikein meni? Vielä on siltin kesäkuukausia hyvästi jäljellä.





Mansikoita tulee, ensimmäisen kaskinauriin söin tänään, kasvarikurkkuja on jo tullut tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Vielä odottelen, että munakoisoon tulisi edes nuppuja. Myös selvästi kasvun alkuun lähtenyt vesimelooni odotuttaa itseään.


Pionit kukkivat varsin onnettomasti, vanha komea puska pienetyy ja kituu. Pitäiskö kaivaa ylös vihdoinkin?


Karhun vatukoita on aikakin tulollaan paljon.
Kesälomaa saa vielä odotella, mutta onhan niitä vapaapäiviä:)

6 kommenttia:

  1. Onpas se kivan värinen kisu.
    Ja nami nami, mansikkabritakakkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuollainen sekavärinen villikko.
      Mansikkabrita on todellakin namia!

      Poista
  2. Voi suloisuus!! Kyllä mä luulen, että heistä ihan kavereita tulee, vanhempi neiti vaan tarvitsee aikaa hieman. Sanotaan, että kuukausikin saattaa mennä, ennenkuin jo kotona ollut kissa hyväksyy uuden reviirillensä. Ja helpottaa kovasti, kun uusi tulokas on vielä pentu, niin hän kyllä oppii talon sekä vanhemman kissan tavat ja omat uudet metkut =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ja niin olen nyt saanut kuulla, että aikaa ottaa. Rassaavaa vaan tuo jatkuva vahtiminen. Pentu tosin on jo oppinut, ettei vanhaa kissaa kohden kannata rynniä;)

      Poista
  3. Ihana söpö kissa!😍
    Kauniit pionit!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On söpö joo. Kiipesi mm ihan katon rajaan ryijyä pitkin:0:D
      Kauniinta ovat pionit, kunhan olisi vähän enemmän vaan nuppuja ollut.
      Viikonloppuja sinullekin!

      Poista

Kiitos kommenteista! Ilahdun niistä todella!