Olisko ollut viime maanantaina, kun pihaamme oli tepastellut kaksi vierasta koiraa. Siis karkulaisia. Meidän koira oli isännän kanssa ollut ulkona silloin. Toinen karkulaisista oli jokin pienempi koira ja toinen iso narttu mastiffi(napolilainen?). Meidän uros tietysti oli mennyt haistelemaan narttua ja jotenkin siinä oli niin käynyt, että narttu oli roikkunut meidän koiran korvassa. Isäntä oli narttua hätistänyt ja saanut oman sisälle. Eläinsuojeluyhdistyksen kautta olikin karkulaisten omistaja löytynyt ja koirat haettiin kotiinsa. Illalla vävyehdokas rapsutteli kultsua ja ihmetteli, mitäs sillä täällä korvan takana on, jotain tummaa möhnää. Se oli kuivunutta verta. Menin pesemään sen pois, että sain tutkituksi puremajäljet paremmin. Korvassa viunale, mutta kaulalla hampaan jäljet. Ei kovin pahalle näyttänyt silloin.
Kuvat pesua seuraavana päivänä, jo silloin haavat alkoivat olla vähän kosteita
Mutta eilen se oli alkanut vuotaa märkää ja haisi, kultsu vielä krapsutteli kovasti takatassullaan sitä. Pakko oli eläinlääkärille se tänään saada. Antibioottia, kipulääkettä ja Vetramil-voidetta oli hoidoksi annettu. Sekä Betadine-pesut päivittäin, Betadinea olikin jo valmiina kotona, hevosen hoidosta.. Antibioottia on 1½ tbl kahdesti päivässä 2vk:n ajan. Ressu oli jo eilen ihan maissa, kun ei saanut nuoltua haavojaan kuin takavarpaista ja tänään oli viritetty iso kauluri. Voi sitä masennuksen ja häpeämisen ilmettä, ressu parka. Ulkona yritti juosta niin, että etutassuilla saisi kaulurin pois. Aika huvittavan näköistä:D
Tietyt rodut olisi ehkä turvallisinta pitää kunnolla kiinni kotona. Mastiffi ei kilteimmästä päästä ole toisia koiria kohtaan...Ja on aika pelottavan näköinenkin kun yhtäkkiä tulee vastaan pihassa punaisine silmineen. Että sellaista tänne tänään. Eilen oli vielä aika koettelemus, kun kissat väenvängällä saivat matokuurit, huh huh!
On kyllä kurjaa, kun omalle lemmikille käy noin. Helposti ne puremajäljet tulehtuvatkin niin kuin teilläkin. Ja tuo kauluri, voi sentään... tuntuu varmaan kurjemmalta kuin haavat! Muistan meidän koiran leikkauksen jälkeen saman kaulurin - harmillinen kapistus pitäjälleen. Silti välttämätön. Toivottavasti jatkossa ei enää tapahdu mitään tällaista.
VastaaPoistaNiinhän sitä sanotaan, että tekevälle sattuu. Ja tälle koiralle aina jotain pientä sattuu, mutta yleensä parin viikon extrapuuhilla on selvitty. Sitä toivon joo, ettei karkulaiskoirat omassa pihassa enää tuollaista aiheuta! Onneksi tämä koira antaa niin kiltisti aina hoitaa kolhujaan.
PoistaNauruakin ko. kauluri on aikaan saanut, kun koira haisteli eteisessä kissaa, ja kissa joutui paniikkiin, kun ahdisteltiin kaulurin ja seinän väliin:D Oli hetkeksi sihinää ja säpinää! Haava näytti tänään jo paljon paremmalle.
Voi, pientä. Ikävän näköinen haava, ja kauluri masentaa koiran kuin koiran.:( Irtokoirat ovat todella ikäviä. Meidänkin koiran kimppuun on käyty kerran jos toisenkin, ja nykyään se vihaa muita koiria. Paljon olen myöskin joutunut lenkkeilyreittejäni muuttamaan sen vuoksi, että ihmiset pitävät koiria pihassaan vapaina ja sieltä ne karaavat tielle, kun näkevät toisen koiran menevän ohi. Lenkkeilyreitit on ovat viime vuosina käyneet todella suppeiksi.:(
VastaaPoistaEi ole ole pihasta singahtava yllätyshyökkäykset todellakaan kivoja. Täällä missä nyt asumme ei onneksi sitä vaaraa ole, mutta aikaisemmin asuntoalueella asuessamme oli. Kerran yrtin mennä lastenvaunujenkin kanssa hyökkääjän ja meidän vanhan koiran väliin. huh, että oli extreemiä kylliksi!
Poista