Kevään lämpimin päivä

Jaa, jaa se oli sitten pakkasyö ja aamulla, kun koiran kanssa ulos lähdin huomasin heti ulko-oven vieressä eilen istuttamani orvokit, joo kai ne siitä nousee, eivät ole kovin arkaa sorttia.

 

 

Pääsiäisen narsissit ovat kovempiakin pakkasia kestäneet joten ne olivat varsin terhakkaita!

 

 

Söpö se jaksaa olla aina yhtä innostunut olemaan kuvattavana! Ilme kertoo kaiken. Sillä on useasti tuo ilme, kun häntä ei toisten höpsötykset oikein aina kiinnosta. Menis töihinsä.

Muutama krookus päivemmällä näytti jo sentään tuloaan. Pari päivää, kun on vielä tällaista, jo on maa keltainen.

 

 

 

Toin maitopurkkiin tehdyn betoni taloni kukkamaan koristeeksi. Täytyy tehdä "varasto" kaveriksi. Jouluna annoin tällaisia lahjaksi.

 

 

Myyrät on tehneet kukkamaahan kolojaan ja nurmikolle kasojaan. Tänä vuonna onneksi paljon vähemmän kuin joku vuosi sitten. Mutta nyt on kasa tasoitettu ja kuoppa täytetty, kiusa se on pienikin kiusa.

Tehostin hieman kuvaa, jotta sain näkymään sinikatjani yhden hengissä olevan oksan. Jostain syystä ne kuolivat. Niitä oli kolmen ryhmä, viime vuona poistin yhden ja nyt kaksi muuta. Olivat paikalla jo olleet monta vuotta hyvännäköisinä. En tiedä missä vika. Rumia ne ainakin olivat viimeiset vuodet.
Nuo tir ja tör aurikokennovalot on todella monta vuotta vanhat ja aina olleet ns. pahures hallus, eli kesät talvet ulkona. Uskokaa tai älkää, mutta ne toimivat edelleen!

 

 

Löysin läheisestä pöheiköstä taas jotain, eli ehkä jonkun vanhan penkin tai sänkyn vietereitä, joihin suikeroalppi saa kieputtaa itseään. Joku on joskus tehnyt naapuri tontille kaatopaikan, siis varmaan vanhan talon tavaraa. Siltä olen löytänyt paljon mielenkiintoista romua;) Ihmettelen suuresti, että koirallamme, joka myyräkoloja nuuskiessaan käy samalla apajilla kuin minä, on vain pari kertaa tullut tassuista verta. Kerran oli anturasta pieni pala pois, siinä olikin hoitamista pitkäksi aikaa. Syy on lasin palasissa, metalli kappaleissa, piikkilangoissa ym terävissä romuissa!! Ne on ihan hirveitä!

Taponlehti on niin vihreä ja hyvin voiva. Nyt, kun katjat on poissa, valoa tulee enemmän, toivottavasti eivät tykkää pahaa, varjoista siinä on vieläkin, mutta ennen ei juuri aurinko niitä lämmittänyt.

Tässä on kuolanpionin juuri, pitäiskös sentään vähän antaa multaa sille. Tykkää kyllä elää ilman suurta multa määrää, kuten kuvasta näkyy...

 

 

Toivottavasti tänä vuonna tulee paljon pähkinöitä!

 

 

 

Ja ehdin myös vajaan kahden tunnin ratsastusreissulle, lämmin tuli, aurinko lämmitti paikoin jopa kuumasti. Kävimme katsomassa yhtä pientä järveä, vielä oli jäätä paljon. Rannasta noin mertin sulaa. Otin pari kuvaakin, mutta ovat pikkukamerassani, joka ei suostu oikein helposti pelittämään koneeni kanssa, joten ehkä joskus saan nekin tänne.